Kirjoittamattomaan kokousperinteeseemme on siirtynyt paljon piirteitä kunnallisesta kokouskäyttäytymisestä. Kunnallisen kokouskäytännön tavoitteet ja toimintamallit ovat kuitenkin kovin toisenlaiset kuin vapaassa kansalaisjärjestötoiminnassa. Siksi kannattaa aktiivisesti pohtia, mitkä kokousperinteen osaset ovat enemmän rasitteeksi kuin hyödyksi onnistuvalle kokoustoiminnalle.
Esimerkiksi tavanomainen kunnallisvaltuuston istumajärjestys ei palvele toimivaa yhdistyksen kokousta. Yhdistyksen jäsenet eivät saavu kokoukseen nähdäkseen toisten osallistujien niskoja ja korokkeelle asetettua puheenjohtajaa tai muita auktoriteetteja.
Mikäli kokoustila ei salli istumajärjestystä, jossa osallistujat näkevät toistensa kasvot, on kokoustila yleensä väärin valittu.