Aktiivisuus

Mitä aktiivisuus on?

Aktiivisella jäsenellä tarkoitetaan sellaista yhdistyksen jäsentä, joka suorittaa yhdistyksen hänelle osoittamia tehtäviä. Hän siis esimerkiksi osallistuu yhdistyksen jäsenille tarkoitettuun tilaisuuteen, yrittää hankkia uusia jäseniä, osallistuu kunnallispolitiikkaan tai jakaa yhdistyksen esitteitä kesätapahtumassa.

Kaikille näille tehtäville tunnusomaista on, että niiden suorittaminen on yhdistyksen ja jäsenen vuorovaikutuksen tulosta. Yhdistyksen on ensin tarjottava jäsenelle aktiivisen tekemisen mahdollisuus ja jäsen voi olla aktiivinen vasta sen jälkeen. Useimmissa yhteisöissä tulkitaan häirikkökäyttäytymiseksi, mikäli jäsen ryhtyy toimimaan ilman, että yhdistys on ensin tarjonnut hänelle siihen mahdollisuutta.

Jäsenten aktiivisuus on siis yhdistyksen toiminnan seurausta. Mikäli yhdistys ei tarjoa jäsenilleen aktiivisen tekemisen mahdollisuuksia, ei aktiivista tekemistä yleensä esiinny.

Jäsenet aktiivisiksi

Uusi jäsen haluaa mahdollisimman pian sosiaalistua siihen ryhmään, johon hän on liittynyt. Kukapa haluaisi näyttää ”keltanokalta” pitkään? Näin ollen uusi jäsen katselee vanhojen jäsenten toimintakulttuuria ja pyrkii käyttäytymään yhteisössä vallitsevien normien mukaisesti.

Mikäli yhdistyksessä vallitsee ”Tekemisen meininki”, uusi jäsen aistii sen hetkessä ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti. Jos taas vanhoille jäsenille kaikenlainen tekeminen näyttää olevan vastenmielistä, ymmärtää uusikin jäsen jossakin olevan jotakin vikaa ja vetää siitä johtopäätöksensä.

Jäsen voi olla aktiivinen vain suorittamalla yhdistyksen hänelle osoittamia tehtäviä. Ainoa tapa aktivoida jäseniä siis on se, että heille tarjotaan tehtäviä. Isoja tehtäviä ja pieniä tehtäviä, kullekin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Tehokkain tapa, millä yhdistyksen johtohenkilöt voivat estää jäsenten aktiivisuuden, on keskittää kaikki tehtävät itselleen. Usein tähän vielä liittyy se, että tämän jälkeen johtohenkilöt aivan aidosti tuskailevat tehtäviensä paljoutta.